Miksi pitäisi pelätä putoavansa, kun voi nauttia lentämisen tunteesta? Miksi pitäisi kätkeä onnensa, kun kerrankin on onnellinen? Miksi pitäisi varautua pahimpaan silloin, kun elämä näyttää parhaimmat puolensa?
Elämässä tulee väistämättä eteen vaikeita tilanteita, surua, ahdistusta ja vaivoja. Niitä ei voi välttää, mutta miksi pitäisi antaa elämän tuskan vaimentaa elämän ilo?
Vuosi on alkanut vauhdikkaasti ja yllättäen olen löytänyt itsestäni uusia puolia. En ymmärrä milloin minusta on tällainen tullut. Missä vaiheessa olen luopunut ujon ja hiljaisen tytön pakkopaidasta ja alkanut uskaltaa? Onko niin, että kun on kerran ollut oikein rohkea, ei pelkoon enää osaa palata?
En ymmärrä tätä yllättävää elämäniloa keskellä synkkää talvea. Minunhan pitäisi olla alamaissa, ahdistunut ja huolien murtama. En käsitä tätä onnea ja kiitollisuutta! Jumalan hyvyys on totta eikä fraasi!
Olisi monta syytä olla onneton, mutta mitä järkeä. On niin paljon enemmän syitä kiittää ja ylistää Jumalaa.
Jumala on välillä ihan hassu 🙂 Hän vastaa aivan eri kysymyksiin, kuin mitä kysyn. Juuri sitä, mitä kipeästi kaipaan, en saa, mutta hän antaa jotain muuta. Joku pitkäaikainen lapsuuden unelma, joku asia mistä on voinut vain haaveilla toteutuukin yllättäen. Tällä viikolla sain nauraa Jumalan hyvyydelle, hän antoi lahjan, jollaista en osannut odottaa.
Rakastan Jumalassa sitä, että hän aina yllättää! Hän on Kaikkivaltias, jolla on kaikki elämäni langat käsissään, enkä voi mitenkään manipuloida häntä antamaan minulle asioita, joita tahdon. Sen sijaan hän voi jonain päivänä yllättää minut antamalla jotain, mitä en olisi ikinä voinut kuvitella saavani. Tuosta noin vain, yhdessä hetkessä.
Joten haluan sanoa teille, lukijat, älkää menettäkö toivoanne. Jumala näkee ja tietää aivan tarkalleen, mitä kaipaat ja mistä haaveilet. Ja ehkä jonain päivänä, kun rukoilet jotain aivan muuta, sinulle avautuukin ovi johonkin jo unohtuneeseen unelmaasi.
Kiitos Jeesus!
Anna kulkee Jeesuksen kanssa 