Tulevaisuusahdistus

Elämän mielekkyyttä etsimässä

Elämästäni on kadonnut mielekkyys ja merkityksellisyyden tunne. Valitin olotilaa siskolleni ja hän kehotti miettimään ja listaamaan ylös asioita, mitä haluan elämältä ja mistä asioista unelmoin. Hänen ehdotuksestaan aloin hahmottelemaan paperille asioita, joita haluaisin tavoitella. Se oli virhe. Masennuin entisestään, kun tajusin, että unelmani eivät ole järkeviä eivätkä millään tasolla saavutettavissa.

Meillä ihmisillä on kyky suunnitella elämää eteenpäin. Pystymme ajattelemaan, miten nykyhetken päätökset vaikuttavat tulevaisuuteemme. Joskus kyky kuvitella tulevaisuus tuntuu enemmän kiroukselta kuin siunaukselta. Pahimmillaan tulevaisuuden ajatteleminen aiheuttaa paniikkia, lamaantumista, toivottomuutta tai ahdistusta.

Ajan haasteiden karikoilla

Maailman tapahtumat ja loputon huonojen uutisten virta eivät helpota tulevaisuusahdistuksesta kärsivää. Työelämän muuttuessa ja työpaikkojen kadotessa tuntuu mahdottomalta suunnitella elämää muutamaa vuotta pidemmälle. Pitäisi miettiä vaihtoehtoisia tapoja selvitä tulevaisuuden haasteista. Pitäisi olla kaukaa viisas ja varmistaa paikkansa työmarkkinoilla, mutta miten? Kukaan ei tiedä, miltä maailma näyttää viiden vuoden kuluttua.

Elämme tässä epävarmassa maailmassa jokainen oman pienen tarinamme päähenkilöinä. Yritämme luovia mahdollisimman hyvin ajan haasteiden karikoilla ja ohjata laivaamme turvallisesti väljemmille vesille, ehkä kohti unelmiamme. Maailmalla voi tapahtua kaikenlaista, mutta vasta kun maailman tapahtumat keikuttavat omaa pientä paattiamme, havahdumme.

Oravanpyörän vaihtoehtona pettymys

Minun paattiani keikutettiin eilen ja kyseenalaistin taas oman elämäni valintoja. Tätäkö minä todella haluan?  Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole. Ehkä tämä on sitä kuuluisaa oravanpyöräelämää? En pääse eteenpäin ja turhauttaa. Silti on vain juostava, koska ei ole vaihtoehtoja tai vaihtoehdot ovat entistäkin huonompia.

Unelmista puhutaan paljon. Niitä pitäisi olla ja mielellään mahdollisimman suuria ja mahdottomia. Tunnen ihmisiä, jotka ovat saaneet voimaa ja motivaatiota unelmistaan. Kaikki unelmat eivät kuitenkaan toteudu. Jokus niin on parasta, jos unelmat ovat kovin epärealistisia ja irti todellisuudesta. En ymmärrä, miksi sellaiseen jalat irti maasta -ajatteluun kannustetaan? Miksei valmisteta ihmisiä kohtaamaan todellisuutta sellaisena kuin se on?

Merkityksellinen nykyhetki

Tällä hetkellä en kykene löytämään merkitystä elämälleni tulevaisuuden unelmista. Tiedän, että ne ovat täysin epärealistisia. Haluan löytää mielekkyyden nykyhetkestä, nähdä elämäni toisin silmin. Haluan ymmärtää, että olemassaolo itsessään on merkityksellistä. Oikeastaan kaikista eniten tahtoisin kyetä olemaan kiitollinen tästä päivästä, tuli tulevaisuudessa vastaan mitä tahansa. Tahdon elää tämän päivän niin, että se on merkityksellinen päivä. En vain tiedä miten.