Ylistyksestä, liikkeestä ja rukoustanssista

Tietäisiköhän kukaan teistä mistä voi ostaa ylistyslippuja/huiveja?

En ole löytänyt Suomesta kuin parin kristillisen kirjakaupan sivuilta jotain ja nekään eivät olleet kovin kauniin värisiä. Kirkkaita ja selkeitä värejä kaipaan. Kirppikseltä olen jotain huiveja löytänyt, mutta olisi kiva kokeilla lippuakin, se kuitenkin mahdollistaa erilaisen liikkumisen kuin huivin kaksin käsin piteleminen. Oletteko ostaneet ulkomailta jostain tai tehneet itse?

Liput/huivit tulisivat siis henkilökohtaiseen hartauselämään.

Olen aina katsonut karsaasti kaiken maailman ylistystanssijoita ja lipunheiluttelijahihhuleita, kunnes Jumala jälleen yllätti ja tässä sitä ollaan.

Minäkin, joka olen maailman epäliikunnallisin ihminen, lapsesta saakka jäykkä ja kömpelö, nykyisin lisäksi reilusti ylipainoinenkin, minäkin saan ylistää Jumalaa omilla liikkeilläni! Jumala on luonut minulle kädet ja jalat ja kehoni on nyt tällainen, mutta kaikella tällä, kaikkini näine rajoituksineni saan kiittää ja ylistää Jumalaa, myös liikkeilläni.

Se, että Jeesus on minun Herrani ja kuninkaani, tarkoittaa, että hänelle kuuluu myös minun fyysinen olemukseni, ruumini on Pyhän Hengen temppeli (1. Kor 6:19) ja ”Herra on ruumiinkin valtias” (1.Kor 6:13) Vielä sanotaan, että saan ylistää häntä kaikella, mitä minussa on. ”Ylistä Herraa, minun sieluni ja kaikki, mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään” (Ps. 103:1) Se ilmaisu ”kaikki, mitä minussa on” tarkoittaa varmasti myös kehoani, liikkeitäni, koko olemustani.

Olet varmaan kuullut puhuttavan, että Jumalaa voi ylistää muutenkin kuin musiikin ja laulujen kautta, mutta ainakin itselleni tämä liikkeen kautta ylistäminen on uutta. ”Hänessä me elämme, liikumme ja olemme” ( Apt 17:28) ja minä voin ilmaista kiitollisuuttani ja ylistystäni Jumalalle myös liikkeilläni. Ylistystanssissa ei ole mitään erikoista siis. Seurakunnassa lienee hyväksyttyä (vapaissa suunnissa tms) ainakin välillä kohottaa kädet ylistykseen, mutta se ei ole ainut asento, missä käteni voivat ylistää Jumalaa, vaan Jumala on luonut käsilleni moni muitakin liikeratoja, joilla voin ilmaista kiitosta.

Ylenpalttinen huitominen ja heiluminen ei tietenkään ole sopivaa kirkossa, jossa ihmiset haluavat istua kaikessa rauhassa omilla paikoillaan ja hartaasti laualen ilmaista kiitollisuuttaan. Siksi rajoitan itseäni. vaikka kaipaan välillä vapautta ilmaista kiitollisuutta kokonaisvaltaisemmin. Kotona ei onneksi kuitenkaan kukaan häiriinny, eikä ketään kiinnosta (korkeintaan alakerran naapuria) vaikka huidon.

Ylistys on rukousta, puhetta Jumalalle ja ylistystanssi on rukousta ilman sanoja. Tai oikeastaan liikket ovat ikään kuin niitä sanoja. Ne, jotka ovat olleet jossain pyhäkoulussa lapsena, muistavat varmaan laululeikit (jumalan kämmenellä, milläs minä pääsisin taivaaseen ym) ja rukoustanssissa on mielestäni vähän samaa ideaa, rukouksessa liikkeet viestivät jotain.

Jumala ymmärtää sitä liikkeen kieltä, näkee mitä asioita me liikkeillä rukoilemme, sillä Jumala näkee sydämeemme, mitä asioita liikkuessamme hänelle tuomme. Pyhä Henki, joka ”puhuu puolestamme sanattomin huokauksin” voi myös johtaa meidän liikkeitämme, aivan kuin hän johtaa rukouksiamme, joita ääneen lausumme. Se ei tarkoita sitä, että olisimme tahdottomia marionetteja hänen käsissään, emme ole, vaan me olemme eläviä persoonia, ja me päätämme miten liikumme. Pyhä Henki voi kuitenkin johtaa sitä rukousta.

Huhhuh, tuntuu hassulta, että kirjoitan tästä niin kuin olisin perehtynyt aiheeseen. Pahoittelut jos paasaan. En ole oikeastaan kuullut juurikaan opetusta ylistystanssista. Nämä ajatukseni nousivat oman prosessini pohjalta, miten tähän pisteeseen on tultu..

Jumalalla täytyy olla hauskaa taivaassa, kun katselee meitä ihmisiä. Monasti olen löytänyt itseni tilanteesta, josta olisin ajatellut, että en minä ainakaan ikinä tuohon pysty tai ei minua kiinnosta. Pelot voivat kuitenkin murtua ja ennakkoasenteetkin muuttua, elämän suunta kääntyä.

Mielikuvani ylistystanssista on ollut aivan väärä. Olen ajatellut, että se on sitä, kun ryhmä taitavia tanssijoita tulee eteen esiintymään ja muut katsovat penkistään paikoillaan. Entä jos ylistys ei olekaan ohjelmanumero? Entä jos se ylistystanssi onkin vain rukousta ja yksi kiitollisuuden ilmaisemisen kanava.

Sanotaan, että jokainen voi ylistää Herraa lahjoillaan, vaikkapa se, joka maalaa, voi maalata Herran kunniaksi. Silti kirkoissa yleensä kaikki laulavat, oli lahjoja tai ei, sillä kaikki pystyvät siihen, jolleivät ole mykkiä tai kurkkukipuisia ja Jumala iloitsee jokaisesta ylistäjästä, jokaisesta uniikista äänestä. Samalla tavalla ajattelen ylistystanssistakin, jokaisella meillä on ainutlaatuinen tapamme liikkua ja vaikka emme omasta mielestämme osaisi liikkua ”oikein”, niin Jumalaa se ei kiinnosta, vaan hän iloitsee siitä, että liikumme hänen kunniakseen, tyyli on siis vapaa.

Eräs unelmani on, että suomalaiset kristityt voisivat vapautua olemaan vapaammin omia itsejänsä. Monella meillä on lukkoja sydämessämme ja kehossamme, mutta Jumalalla on avaimet kaikkiin niihin.

Nyt loppu teksti, ehkä kello on liikaa, siis lopetan. Tämä aihe kutittelee ajatusnystyröitä nyt, niin jatkan vielä noista lipuista ja huiveista joskus myöhemmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s